Teloittajaksi kutsuttu sarjamurhaaja valikoi uhreikseen Los Angelesin huumediilereitä, parittajia ja naisia kaltoin kohtelevia lainsuojattomia. Murhamies tuntuu voittaneen puolelleen myös median, joka on kyllästynyt virkavallan saamattomuuteen. Tilanne ei siis ole hedelmällinen poliisipäällikölle (Aldo Ray) saatika viiksekkäälle sankarikomisario O’Malleylle (Christopher Mitchum), joka yrittää virkatehtäviensä ohella olla hyvä yksinhuoltajaisä huumeongelmaiselle tyttärelleen.

Vietnam-fläsäreiden vainoama Teloittaja räjäyttelee yhteiskunnan mätäpaiseita atomeiksi käsikranaateilla. Poliisin ohella myös kaupungin niljakkain rikollispomo (Frisco Estes) tuntee olonsa epämukavaksi. Syystäkin, sillä miehen diilausbisnekset ja prostituutioringin pyörittäminen kohottavat hänet yhteiskunnan asialla olevan surmaajan ykköskohteeksi.

The Executioner, Part II on ihastuttava sekoitus b-toimintaa ja grindhouse-eksploitaatiota. Sen urbaani vigilantismi tuo mieleen Death Wish -saagan, kun taas Mitchumin hahmosta voi löytää yhtäläisyyksiä Dirty Harryyn. Tästä taideteoksesta nauttiminen tosin edellyttää aivan erilaiset antennit kuin esikuvansa.

Elokuva on vain nimensä osalta jatkoa vuoden 1970 Joan Collins -brittitrillerille The Executioner. Ohjaaja James Bryan (Don’t Go in the Woods) ja tuottaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Renee Harmon valjastivat nimen uusiokäyttöön houkutellakseen teattereihin James Glickenhausin The Exterminatorin (1980) faneja juuri Exterminator 2:n (1984) ensi-illan kynnyksellä.